Töistä ei ole sen enempää sanottavaa, ihan normaalia kaupan puuhaa.
Huomenna saan vihdoinkin haettu postista pakettini! Vihdoin. En malttaisi odottaa enää edes huomiseen. Paketissa pitäisi tosiaan olla aiemmassa postauksessani oleva toppi, sekä pitkä,musta huppari. :)
Eilen illalla metroa odotellessani ohitseni meni jalan menettänyt nuori mies. Alkoi siinä sitten mietityttämään, että milloin ja kuinkahan kyseinen henkilö on menettänyt tämän jalkansa. Millaista hänen elämänsä on ollut ennen ja jälkeen kyseisen tapahtuman. Olisi ihan kiva mielenkiinnosta mennä joskus juttelemaan tälläiselle henkilölle ja kysellä asioista. Mutta taitaa vain jäädä ajatuksen tasolle. En nimittäin kehtaisi. Ehkä minua katsottaisiin vain oudosti ja luultaisin, että haluan vain sääliä. Enkä halua, että kellekään tulee turhautunut olo minun takianikaan.
Ja aih ,että muuten rakastan kulkea julkisilla silloin, kun viereesi sattuu oikein tunkkaiselta tupakalta tuoksuava henkilö. Henkeä saa niin pirusti, että keuhkoihinkin ja hengitysteihin sattuu oikein. Seisoin koko matkan metrossa ja kyseinen henkilö seisoi vain muutaman minuutin vieressäni, mutta sekin oli jo melkeinpä liikaa.
Semmoista eilen metrolla. Tänään ei sitten mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Nyt taidan tästä lähteä paistamaan lettuja ja syömään niitä omatekemän omppuhillon kanssa. ;)
//Krista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti